Nov 8, 2010

lately:

-note to self: don't buy any new shoes or clothes (except for a few pairs of proper european skinny jeans... and some clothes from zara. and h&m. and monki.). you still can pack only 20 kilos with you = mission impossible
-i'm the worst at staying in bed when i'm sick. hence i've baked a red velvet chocolate cake, meringues and cooked some delish food. and maybe hung out with kukka (paras viikonloppu, nainen), anton, touko and jyry a lot....maybe.
-26.10.2010: äiti saa kaiken vaikuttamaan niin helpolta. tai, paremmin sanoakseni, tekee kaikesta sen arvoista. en voi käsittää sitä taitoa. aina kun minusta tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, äiti pitää niitä ylhäällä niin pitkään, että ihse jaksan taas pitää niitä ylhäällä. viime aikoina näitä hetkiä on tullut ihan tosi paljon. sormeni ja varpaani eivät riitä laskemaan niitä iltoja, kun murheissani istahdan työhuoneen sohvalle häiritsemään äidin työntekoa, kyyneleet silmissä, tuntien halua luovuttaa tai murheita milloin mistäkin. kun olen vuodattanut kaiken stressini, sanoo äiti pari sanaa, ja ongelma on ratkaistu. it's amazing. she's amazing.
mulla on jäljellä seitsemän viikkoa ja kuusi päivää. jokainen päivä on yksi vähemmän, ja joka päivä kaikki alkaa vaikuttamaan todellisemmalta ja todellisemmalta. olen huomannut, että olen aloittanut miettimään asioita lähtönäkökulmalla. nämä ovat viimeisiä kertoja, kun kävelen suomalaisessa syksysäässä. kohta en enää käytä k-junaa helsinkiin mennessäni töihin. puhumattakaan ajatuksesta, joka muistuttaa, että pian en näe näitä ihmisiä joka päivä. mitenkä selviän ilman heitä? i've tried to save the goodbye-feeling for december, but it's so hard. i'm feeling it strongly already.
-two of my bestbest friends got engaged on the same day; i'm so happy for you girls
-registering for classes: check. i will die for boredom in 1st year swedish... what was i thinking?!
-4.11.2010: how often do we want things to go our way, which is usually the easiest, most convenient way? what if things don't go like we'd prefer? do we become discouraged and quit? i've been thinking about what i've done previously, and realized that too many times i haven't seen the beauty of the situation, the possibility to grow and learn patience and humbleness. now i realize it. and i am so grateful that everything hasn't gone the easiest way.
-we're going to stockholm for soulnite on friday! excitiiiinnnggg
-49 mornings. yikes.
-wrapping to a blanket and listening to music.

No comments:

Post a Comment