jokainen matka yöbussissa on seikkailu. jännää, miten oma mielentila säätelee koko kokemusta niin paljon.väsyneenä läsähdät penkille ipod korvilla, nojaat ikkunaan ja suljet silmät tirkistellen säännöllisin väliajoin, että missä mennään (toisaalta välillä voi myös käydä klassinen nuku pysäkkisi ohi-skenaario). koko muu bussi tuntuu olevan aivan toisessa ulottuvuudessa, koska itse olet unen ja valveen rajamailla. jos ipod on jäänyt kotiin näinä päivinä, on bussimatka hyvin pilalla.
on niitä kertoja, kun kaikki on hasardia. bussissa on lauma humalaisia nuoria, joilla hyvää (ei aina niin hyvää) juttua riittää koko matkalle. kysymyksiä satelee, ja välillä toivot, että voisit jäädä pois seuraavalla pysäkillä. toisinaan on pakko laittaa ipod salaa pauselle ja kuunnella muiden juttuja, naureskellen yksin. jos hyvä tuuri käy, niin viereesi istuu vilhonvuoren kohdalla kevyesti haiseva laitapuolen kulkija, joka alkaa kertomaan elämätarinaansa. ihanaa.
sitten. on näitä öitä, kun istut penkille ei liian väsyneenä, mutta et liian pirteänäkään ja tarkastelet ympärillesi; ihailet helsingin ja moottoriteiden valoja, tarkkailet töölön ja kallion ylihinnoiteltujen asuntojen ikkunoita ja ulkona liikkuvia ihmisiä. ipodista tulee sigur rósia ja ajatukset liikkuvat sopivan harmonisesti. universumi tuntuu läheiseltä ja halattavalta.
No comments:
Post a Comment